Vihreiden Rastimo käy kimppuuni poliisivoimin

Vihreiden Kaisa Rastimo syyttää minua kunnianloukkauksesta, koska kirjoitin oheisessa kuvassa olevan kuvalauta.fi-sivustolle. Olin asian tiimoilta poliisikuulusteluissa Espoon poliisitalolla 7.6.2010. Tämä on tarinani.

”Kuka on Kaisa Rastimo?”, minulta kysytään 7.6.2010 Espoon poliisitalon kolmannen kerroksen kuulusteluhuoneessa klo 12.40. Katsahdamme avustajani kanssa toisiamme hölmistyneinä. Todellisuus on juuri muuttunut parodiaksi itsestään.

Tämän näytelmän pelurit ovat seuraavat:

  • Janne Paalijärvi, Herran vuonna 1982 syntynyt, sananvapausasioista kiinnostunut piraatti. Piraattipuolueen tiedottaja.
  • Kaisa Rastimo, Espoon Vihreiden taiteileva kaupunginvaltuutettu. Ohjannut elokuvia, joita kukaan ei muista.
  • Kuvalauta.fi, suomalaisen Internetin likasammiona toimiva anonyymien herrasmiesten taidekuvasivusto.
  • Espoon poliisi, josta käytän valenimeä Mari Kaunisto.

On vaikea sanoa eksaktisti, mistä tarina alkaa. Se ei ala isolla paukahduksella ja hälinällä vaan kehittyy täyteen potentiaaliinsa pikkuhiljaa. Ensimmäiset kaikuni Rastimosta kuulin arviolta vuoden 2009 alkupuolella, jonkun IRC-keskustelijan vinkkaamana. Linkki Rastimon legendaariseen ”Kuole huora, kuole!” -blogikirjoitukseen sinkoili tuolloin kanavilla. Tyypillistä moraalipaniikkisen perheenäidin höyryämistä, ajattelin tuolloin.

Polkumme ristesivät toistamiseen Barrikadi-kustannuksen marraskuussa 2009 järjestämässä keskustelutilaisuudessa, joka käsitteli piraattiaiheita. Meiltä puhumassa oli Ahto Apajalahti, joka ennen tilaisuutta voivotteli tajutessaan keskustelukumppaninsa olleen myös edellämainitun blogikirjoituksen takana. Tilaisuuden keskustelu oli ajoittain kiivasta, mutta pysyi melko hyvin asiallisella tasolla.

Jonkin aikaa kuluu. Vihreiden sisäisillä sähköpostilistoilla käydään kiivasta, ellei jopa veristä keskustelua puolueen kannasta tekijänoikeusasioihin. Espoon Vihreät järjestää tammikuussa 2010 takapihallani WeeGee-talossa keskustelutilaisuuden tekijän ja kuluttajan oikeuksista digitaalisessa ympäristössä. Yleisöstä suurin osa on piraatteja. Rastimo luonnehtii yleisönsä olevan ”hyvin hentoja, honteloita, kaksikymppisiä poikasia, joista selvästi näki päältä, että tietokone on heille se tärkein asia elämässä”. Rastimo tunsi myös ”äidillisiä tunteita piraatteja kohtaan”. Rastimon kirjoitus tapahtumasta ei miellytä kaikkia, allekirjoittanut mukaanlukien. Monet lukijat toteavatkin piraattien retoriikan huomattavasti paremmaksi ja asiallisemmaksi kuin Rastimon.

Ilmeisesti väittely Espoon Vihreiden sähköpostilistoilla ja edellisen blogimerkinnän kommentit vaativat veronsa. Rastimo lataa täyslaidallisen seuraavassa kirjoituksessaan ”Tietoyhteiskunnan kehittäminen ei ole nörttien yksinoikeus”. Kirjoituksen helmi on tahattoman koominen pätkä ”Menin vertaisverkkosivustoille, jossa Myrskyä levitetään. Sivuilla oli mainoksia, jossa korostetun vähäpukeiset naiset tarjoavat miehille seuraa. Aivan kuin prostituutio olisi siirtynyt kadulta verkkoon. Osa naisista oli thai-tyttöjä. Miten he olivat sinne päätyneet? Toivottavasti se on vain mielikuvitukseni tuotetta, että köyhät aasialaiset perheet myyvät tyttöjään kaupattavaksi verkkoon musiikin ja leffojen sekaan?” Rastimo jatkaa toteamalla kirkassilmäisesti: ”Tällä hetkellä operaattorit keräävät rahaa taskuihinsa välillisesti niin piratismilla, prostituutiolla ja kaikella mahdollisella laittomalla kaupalla; huumeista aseisiin ja ihmisiin.”

Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto ehättää jo toisessa kommentissa kertomaan, miten Rastimo on eksynyt huijaussivustolle. Rastimon kirjoituksesta tulee lyhyessä ajassa netin suurin vitsi sen kerätessä kaikenkaikkiaan yli 300 kommenttia. Sokea usko Internet-sensuurin aukottomaan toimivuuteen saa monen tietotekniikkataitoisen sapen kiehumaan. Lisäksi Rastimon rölläykset tyyliin ”Piraattien kanssa väittelemiseen en taas halua tuhlata aikaani, koska asiantuntemukseni tekijänoikeuksista, sisältötuottamisesta ja sen rahoittamisesta, levittämisestä ja jakelusta on niin eri tasolla kuin heidän tietämyksensä ko. aiheesta.” Tai olkiukot kuten ”Joitakin viestejä olen taas lähinnä ihmetellyt. Ja paljon. Miksi se, että vaadin verkkoympäristössä otetaan huomioion myös lasten oikeudet, aiheuttaa joissakin niin paljon ahdistusta ja aggressiota”, eivät ole omiaan häivyttämään orastavaa eskalaatiota.

Star Wreck -ihmiset tekevät vielä viimeisen sillanrakennusoperaation avoimen vastineen muodossa. Rastimon blogiin tulvii edelleen kommentteja. Yhä useampi niistä kertoo aikeista olla äänestämättä Vihreitä seuraavissa vaaleissa. Moni aikoo jatkossa äänestää piraatteja. Tästä Rastimo ei pidä.

Rastimo kertoi aiemmin kirjoituksissaan, kuinka hänen vaipui lähes maansuruun löydettyään elokuvansa torrent-sivustolta. Joku haluaa nyt demonstroida hänelle, kuinka netin hämäriltä sivustoilta voi löytää aivan minkälaista materiaalia tahansa, kunhan vaan haluaa etsiä. Hän käyttää groteskina esimerkkinä seuraavaa linkkiä huijaussivustolle: http://www.torrentdownloads.net/search/?new=1&s_cat=0&search=Myrsky+elokuvan+ohjaajalta+uusi+xxxvideo . Seuraava linkki johtaa myös samaiseen huijauspalveluun, ja on löytävinään Ylen minusta kuvaaman dokumentin: http://www.torrentdownloads.net/search/?new=1&s_cat=0&search=Yle+Dokumenttiprojekti+Janne+Paalijarvi+10+vuotta+Suomen+suuriuhtinaana .

Internetiä tunteville on aivan ilmeistä, että mitään pornovideota, tai suuriruhtinaisuudestani kuvattua dokumenttia ei ole koskaan ollut olemassakaan, eikä sellaista voi luonnollisestikaan palvelusta ladata. Rastimo ei tätä kuitenkaan ymmärrä.

Joku tekee Rastimosta keskustelulangan suomalaiselle Kuvalauta.fi-sivustolle 15.2.2010. Taivas repeää, uusien kommentoijien virta kasvaa. Kaisa päättää tehdä rikosilmoituksen huijauslinkistä ja purkaa turhautuneisuuttaan Espoon Vihreiden sähköpostilistalle seuraavanlaisin sanankääntein: ”Lopetin kommentointi mahdollisuuden blogiini. Olen pitänyt keskustelua avoimena ja sensuroimatttomana siksi, että saisin todistuskappaleen, siitä mitä tapahtuu, kun antaa kaikkien kukkien kukkia, tietoyhteiskuntatyöryhmän keskusteluja varten nettisensuurista ja sananvapaudesta. Täytyy sanoa, että hämmentävää luettavaa. Varsinkin se ’Kaisa Rastimon seuraava lapsipornovideo…’ Jos en olisi niin tottunut julkisuuteen ja olisin ollut herkemmässä tilassa, masentunut tms. tuollainen kunnianloukkaus olisi kyllä järkyttänyt tosi paljon. Laittoi kyllä miettimään, miten julkisuuteen tottumattomat, tavalliset ihmiset kokevat nettikiusaamisen.”

Kaisa kertoo 17.2. samaisella sähköpostilistalla: ”Minä koen tämän kunnianloukkaukseksi. Myös kaikki työkaverini olivat siitä tänään tosi järkyttyneitä. Siinähän mainostetaan, että minun ohjaamaani uutta lapsipornovideota. Eli kyseessä on minuun kohdistunut valheellinen väite. Jos netti olisi täysin vapaa, minua olisi vielä helpompi järkyttää sillä, että linkin takana löytyisi oikea lapsipornovideo. Mielenterveyttäni voisi vahingoittaa myös sillä, että linkin takana löytyisi manipoloitu kuva lapsestani, joka olisi laitettu esim. roikkumaan hirsipuuhun. Ja kiusanteon tekijää ei voisi jäljittää, mikä houkuttelee uusiin kiusauksiin. Kaikkea tätä ’kivaa lähimmäiselle’ on mahdollista toteuttaa tulevaisuudessa, jos internet on täysin vapaa. Tätäkö vihreät oikeasti haluavat?”

Tässä kohtaa estradille astuu tämän blogin kirjoittaja, jonkinlainen Kuvalauta-aktiivi Janne Paalijärvi, joka kirjoittaa Rastimoa käsittelevään keskusteluun edellämainitun lainauksen ja esimerkkilinkin: http://www.kuvalauta.fi/pol/res/2042.html#2238 tai http://m.asuka.fi/uploads/ratsimo.png . Postauksen loppuun Paalijärvi kirjoittaa oman huolestuneen kommenttinsa, joka päättyy lauseisiin ”Muistakaa äänestää ensi vaaleissa oikein. Tai muistakaa edes äänestää.”

Rastimo kirjoittaa vielä valitusvirren ”Kaisa Rastimon nimeä käytetty väärin” ja vetäytyy estradilta. Aika kuluu. Jossain vaiheessa Rastimo jätetään täpärästi valitsematta Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi sisäisessä äänestyksessä. Moni huokaisee helpotuksesta. Ilmat lämpenevät, kevät saapuu. Piraattipuolueen puoluekokous pidetään eräänä viikonloppuna, 22.-23.5.2010. Minut valitaan puoluehallitukseen. Sitten alkaa tapahtua.

Espoon poliisin Mari Kaunisto soittaa minulle valintani jälkeen. Kokousväännön tuoksinassa puhelu kuitenkin hukkuu, mutta puheviestistä ilmoittava viesti saapuu puhelimeeni. Myöhemmin huomaan ääniviestin ja soitan vastaajaan. ”Mari Kaunisto Espoon poliisista hei, ottaisitko yhteyttä numeroon..”

On lauantai. Veljeni on töissä Kirkniemen paperitehtaalla. Olen varma, että hän on kuollut onnettomuudessa ja että minuun otetaan lähiomaisena näin yhteyttä ennen asian julkistusta. Yritän epätoivoisesti soittaa Kaunistolle takaisin. Hänestä en kuitenkaan kuule mitään. Espoon poliisista ei vastata, koska kyseessä ei ole virka-aika. Soitan paniikissa myös kaverini poliisi-isälle, saamatta kuitenkaan vastausta. Mietin myös yleiseen hätänumeroon soittamista asian selvittääkseni.

Onneksi järkeily ja loogisuus saa minusta vallan. Soitan äidilleni, jolle en kuitenkaan viitsi sanoa poliisin ottaneen minuun yhteyttä. Kiertelevän tietojen kalastelun jälkeen olen huojentuneempi, mitään ei vaikuta tapahtuneen. Saan viimein myös veljeni langan päähän, hänellä ei ole hätää. OK.

Seuraavana päivänä saan Kaunistoon puhelinyhteyden. Hän kysyy, voinko tulla poliisiasemalle kuultavaksi kunnianloukkausasiassa. Olen hämmästynyt. Typertyneenä en osaa kysyä, olenko syyllinen vai todistaja ja, kenen kunniaa epäillään loukatun. Sovimme tapaamisen keskiviikoksi kiireideni takia, koska olen menossa alkuviikosta mm. ACTA-seminaariin.

Keskiviikko lähestyy. Jännitys kalvaa sisältä. Otan hermostuneisuuteeni unilääkkeen tiistai-iltana. Saavumme avustajani kanssa poliisilaitokselle sovitusti keskiviikkona. Tapaan Kauniston ensimmäistä kertaa. Yleisvaikutelma on pompotteleva, ja kiivaan auktoriteettihaluinen tantta.

Paikan päällä meille selviää, että kuulusteluavustajalta vaaditaan oikeustieteellinen loppututkinto, ellei kyseessä ole läheinen perheenjäsen. En suostu siihen, että toinen poliisiviranomainen tulisi todistajaksi kuulusteluun.

Kysyn tietoja juristeista ja oikeusapuasioista. Eteeni lyödään Suomen Asianajajaliiton kirjanen. Poliisi ei kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta halua kopioida siitä Espoota käsitteleviä sivuja, joten joudumme käyttämään kännykkäkameroitamme. Lähdemme paikalta.

Käymme kaverini kanssa Innopolissa katselemassa lakifirmoja. Törmään paikalla sattumalta piraattikriittiseen säveltäjä Lauri Gröhniin, mutta en sano hänelle sanaakaan.

Sopivaa avustajakandidaattia ei löydy.

Myöhemmin muistan kaverini, joka lukee oikeustiedettä Turussa. Otan yhteyttä IRC:n välityksellä. Kuin ihmeen kaupalla hän on juuri valmistumassa parin viikon sisällä. Makoisaa liikevoittoa, sovin siis Kauniston kanssa, että tapaamme myöhemmin. Kaunisto ei itse ole 7.6.2010 paikalla, vaan hän on järjestänyt itselleen sijaisen, joka minua kuulustelee. Saavumme paikalle, meidät ohjataan jälleen kuulusteluhuoneeseen. ”Kuka on Kaisa Rastimo?”, minulta kysytään.

Kuulustelu on jännä tilaisuus. Kuulusteltavan asemaan vaikuttaa se, onko paikalla todistajana vai rikoksesta epäiltynä. Onnekseni olin jälkimmäistä, epäiltynä nimittäin ei tarvitse puhua totta. Kerroin kuulustelijalle Rastimon olevan espoolainen Vihreiden kaupunginvaltuutettu. Jätin kuitenkin asemani suomin valtuuksin kertomatta, että Rastimo on mielestäni tilannetajuton idiootti, mitä nettiasioihin tulee.

Kuulustelu jatkui. Minulta kysyttiin, olinko kirjoittanut edellämainitun kuvalautatekstin osoitteessa http://www.kuvalauta.fi/pol/res/2042.html#2238 . Totta helvetissä olen. En kuitenkaan myöntänyt tätä, vaan koin äkillisen muistikatkoksen. Hetken päästä alkeellisena jallitusyrityksenä minulta kysyttiin myös viestin 2209 kohtalosta. Kuinka suloista. Dementian paikka jälleen.

Kuulustelu sai edetessään yhä omituisempia käänteitä. Minulta kysyttiin esimerkiksi, tiedänkö, kuka on kirjoittanut seuraavan, nisäkässuprematistien ylivaltaa käsittelevän tekstin . Totesin poliisille ykskantaan, että mikäli minulla olisi tuollaista tekstiä tuottavia kavereita, he eivät olisi kavereitani kovin pitkään. En usko tekstin väitettä ”Jeesus oli todellisuudessa Autobots Nanorobotti”, enkä todellakaan ole sitä kirjoittanut. Mielestäni Rastimonkin olisi kannattanut jättää tällaiset psykiatrisen terveydenhuollon taideterapiapotilaiden kerhotekstit omaan arvoonsa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös kuulustelu. Minulta kysytään vielä ”Koetko loukanneesi Kaisa Rastimon kunniaa?” Katson kuulustelijaa silmiin, vastaan ilmeenkään värähtämättä totuudenmukaisesti ”En missään tapauksessa”. Lopuksi minulta kysytään tylsiä fiskaalisia tietoja, mahdollisia sakkoja varten. ”Onko teillä alle 18-vuotiaita huollettavia taloudessa?” Papukaijamme ikää ei voi aukottomasti selvittää, mutta vastaan varmuuden vuoksi: ”Ei ole”.

Allekirjoitan lopuksi kuulustelupöytäkirjan, jonka jälkeen poistumme avustajani kanssa epäuskoisina poliisilaitokselta. Lounastamme tämän jälkeen kaupungilla, kunnes lähdemme tahoillemme.

Palaan töihin. Laskeskelen, että kaikenkaikkiaan olen kuluttanut asiaan noin 300 euroa rahaa palkkioina, matkoina ja menetettynä työaikana. Tätä panostusta en taida saada takaisin koskaan. Jupettaa.

Päätös jatkotoimista tulee kuulemma syyttäjältä lomien jälkeen. Mikäpä tässä odotellessa, Suomen kesä on ollut vaihteeksi kuuma.

Toivon suuresti, että juttu menisi käräjäoikeuteen, sillä kansa ansaitsee kuulla, millaisia demokraattisen kansalaiskeskustelun ja vapaan Internetin vihaajia suuremmissa puolueissa on. En tosin itse usko tippaakaan asian liikkuvan syyttäjän pöydältä minnekään poislukien roskakori, koska:

  1. Rastimo on kunnallispoliitikko, jonka sietääkin olla paksunahkaisempi kärkästäkin kritiikkiä kohtaan.
  2. Olen kirjoituksessani ainoastaan lainannut Rastimon tekstiä Espoon Vihreiden sähköpostilistalta. Lainaaminen ei ole rikos, semminkin kun kyseessä on poliittinen dialogi. Ymmärrän tietysti Rastimon suunnattoman kiukun siitä, että pystyn kyseisen sähköpostilistan viestejä lukemaan, mutta kuten sanottua, kyseessä ei ole rikos.
  3. Rastimo väitti itse täysin päättömästi, että bittorrent-latauksiin liittyy mafiamaista hämäräbisnestä ja lapsiprostituutiota. On kestämätöntä, jos henkilön itsensä keskusteluun nostamaa aihepiiriä ei saa kritisoida silmiä avaavan, joskin ravistelevan esimerkin keinoin. Tämän kaiken tulee olla sallittu osa poliittista dialogia.

Näistä seikoista johtuen en todennäköisesti ole saamassa Rastimolta ilmaista, käräjäoikeusvetoista mainoskampanjaa ensi vuoden vaaleja ajatellen. Sääli sinänsä.

Kohulinkkiasiassa on näin lopuksi vielä painotettava yhtä asiaa. En ole laatinut edellämainittua, Rastimolle ilmeisen suuttumuksen ja järkytyksen aiheuttanutta linkkiä, vaan Internetille tyypilliseen tapaan kopioin sen kirjoitukseeni, niin kuin tuhannet ja taas tuhannet ihmiset tekevät viestintäverkoissa päivittäin. En voi tästäkään syystä ymmärtää minuun kohdistuvia kunnianloukkausväitteitä.

Tällaisen poliittisen dialogin kieltäminen johtaa totalitarismiin, joka ei ole hyväksi kenellekään. Valtiontalouttakin hyödyntäisi enemmän, mikäli poliisi voisi keskittyä oikeiden rikosten, kuten murhien, raiskauksien ja varkauksien tutkintaan sen sijaan, että se tutkii, mitä espoolainen pienpuolueaktiivi on kirjoittanut Internetiin.

Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan tulevaa.

 

Loppuun vanha mainostus:

Vaalikampanjasivuni Facebookissa

Piraattipuolueen sivu Facebookissa

Tule tykkäämään ja fanittamaan, niin nousemme sivulistalla 🙂

 

Joudun todistamaan toisaalla Internetissä henkilöllisyyteni, joten tässäpä tämä: usvi!NHG2M1C38U

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *