Pääministeri Sipilä herätti eilen epäuskoa ja tyrmistystä teknologiaihmisten keskuudessa kertomalla Twitterissä, kuinka oikeusministeriö lähtee valmistelemaan sähköiseen äänestämisen käyttöönottoa paperisen rinnalle. Piti tarkistaa tilanne vielä OM:n sivuilta ja tottahan se on: ”Oikeusministeriö käynnistää hallituksen linjauksen mukaisen selvityksen nettiäänestyksen käyttöönotosta yleisissä vaaleissa.” Siinäpä sitä on pureskeltavaa taas.

Sähköisen äänestyksen lyhyestä historiasta Suomessa

Sähköistä äänestämistä kokeiltiin vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Kauniaisissa, Vihdissä ja Karkkilassa katastrofaalisin seurauksin. Vaaleissa 2% äänistä meni hukkaan, koska äänestyslaitteet eivät toimineet oikein. Luku on huomattavasti korkeampi kuin paperiäänestyksessä.

Valtiojohdon usko sähköisten äänestysten voimaan oli kova: Oikeusministerinä toiminut Vihreiden Tuija Brax naureskeli sähköisen äänestysjärjestelmän uhkakuvien olevan ”science fictionia”. Eivät olleet. Ongelmien seurauksena kolmessa kokeilukunnassa jouduttiin järjestämään kalliit uusintavaalit seuraavana vuonna. Jos tarkoituksena oli edistää demokratiaa (niinkuin OM:n eilisen tiedotteessa nyt sanotaan), siinä epäonnistuttiin aivan täydellisesti.

”M-M-M-Mutta kyllähän meillä on toimivat sähköiset pankkipalvelutkin, kyllä sähköinen äänestyskin saadaan toimimaan!!!”

Näin tyhmästä argumentista saa aivosyövän joka kerta. Väännetäänpä nyt kuitenkin rautalangasta:

1. Sähköisissä pankkipalveluissa on kriittistä tietää, kuka talletti mitä ja kenelle.
2. Äänestämisessä on sen sijaan äärimmäisen kriittistä olla tietämättä, kuka nimenomaisesti äänesti ketä. Sensijaan kriittistä on tietää, että henkilö on äänestänyt, ja että äänestäjän valitsema ehdokas on saanut äänen.

Pankkipalveluita ja sähköistä äänestystä ei voida verrata, koska ne ovat melkein kokonaan eri sovelluskohteita omine spesifisine perusongelmineen.

Ei hätää, avoin lähdekoodi pelastaa, eikö?

Historia on osoittanut, että valtio ei osaa tehdä juuri minkäänlaisia IT-hankintoja onnistuneesti. Syön hatullisen pashaa, jos Suomeen saadaan hankittua kansallisissa vaaleissa käytettävä sähköinen äänestyjärjestelmä, joka:

1. On avointa lähdekoodia.
2. On kaikkien auditoitavissa aina.
3. Ei vaadi auditoijia allekirjoittamaan aiheesta vaitiolosopimuksia.

Tämä ei tule onnistumaan Suomessa näillä valtapuolueilla ikinä. Valtio tulee aina hankkimaan jostain joko sen suljetun järjestelmän tai vähintään sellaisin ehdoin, jotka velvoittavat jopa laitetilan siivoojan allekirjoittamaan 10-sivuisen vaitiolosopimuksen.

Meillä on jo maailman parhaimpiin kuuluva äänestysjärjestelmä

Tohdin sanoa, että suomalainen paperiäänestysjärjestelmä on parhaimpia maailmassa. Listaan sen muutamia hyviä ominaisuuksia:

1. Järjestelmään sisältyy teoriassa lähes täydellinen vaalisalaisuus.
2. Äänten laskennan peukalointi on tehty hankalaksi, sillä laskennan hoitavat kaikki puolueet yhdessä. Mikäli jokin puolue yrittää vetää kotiinpäin, muut huomaavat ja nostavat äläkän.
3. Äänestystapahtuma on helposti lähes jokaisen ymmärrettävissä: Vaalihuoneistossa on tyhjä laatikko, johon äänestyslaput viedään, äänestyksen päätyttyä äänet lasketaan.

Sähköisessä äänestyksessä sen sijaan:

1. Sinun äänesi ja nimesi ovat teoreettisesti yhdistettävissä äänestysjärjestelmässä, koska järjestelmän pitää ensin varmentaa äänestäjän äänioikeus ja tallettaa itse ääni => vaalisalaisuus on teoriassa vaarassa.
2. Ääntenlaskennan peukalointi on mahdollista hyökkäystarkoituksessa tehdyillä ohjelmistopäivityksillä. Toisinaan laitteet hukkaavat ääniä myös vahingossa, kuten kävi edellämainituissa surullisenkuuluisissa kuntavaaleissa.
3. Joudut olemaan vähintään tekniikan kandidaatti, että pystyt ymmärtämään, miten koko äänestystä vaalihuoneistossa hoitava ATK-laitteisto toimii.

Äänestyksen tuloksetkin saadaan Suomessa nopeasti, jo samana iltana varsinaisena äänestyspäivänä. Tarkistuslaskenta valmistuu myös sutjakkaasti. Jokaiset vaalit kustantavat noin 20-30 miljoonaa euroa. Valtion IT-järjestelmien hankintataidot tietäen on hyvin mahdollista, että sähköisestä äänestämisestä tulee kallis mammuttiprojekti, jonka budjetti paisuu ja deadlinet venyvät. Sähköisen äänestämisen kokeilu kuntavaaleissa maksoi miljoonan. Siitä voi miettiä suuruusluokkia. Kun lisäksi huomioidaan vielä, että sekä paperista, että sähköistä äänestämistä ollaan käyttämässä rinnan, en henkilökohtaisesti usko muutoksen johtavan kustannussäästöihin ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.

Ainoa asia, joka esimerkiksi nettiäänestämisessä olisi hyvästä, olisi nuoren nettinatiivin sukupolven aktivoiminen uurnille. Nettiäänestämistä paremman vaikutuksen heihin saamme kuitenkin lopettamalla politiikassa jatkuvan äänestäjien kusettamisen ja keskittymällä olennaiseen.

Johtopäätös

Näimme edellä, että meillä on jo nyt huippuluokan äänestysjärjestelmä. Miksi ihmeessä muuttaisimme sitä? Sähköinen äänestäminen on mielestäni konsepti, joka pitäisi upottaa syvälle Mariaanien hautaan.

Janne Paalijärvi – http://paalijarvi.fi/

Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi

Twitter: https://twitter.com/paalijarvi