Schrödingerin ulkomaalaistaustainen asiantuntija

Viimeisen vuoden aikana on muodostunut jonkinlaiseksi rituaaliksi kauhistella miten ulkomaalaisille ”asiantuntijoille” käy suomalaista sosiaaliturvaa järkeistettäessä. Pelkona on että ulkomaalaiset huippuasiantuntijat heitetään Suomesta heti pihalle jos he joutuvat työttömiksi.

Miksi heidät heitettäisiin pihalle? Jos he ovat asiantuntijoita ja huippuasiantuntijoita, kuten jutuissa puffataan, he eivät montaa sekuntia happane työttöminä. Mikäli nämä asiantuntijat eivät työllisty määräajassa uudestaan, voidaan kysyä, olivatko he asiantuntijoita alunperinkään.

Mikäli ongelmana tässä työllistymisessä ovat jäykät työmarkkinat, tämä vain alleviivaa tarpeellisuutta isoihin työmarkkinauudistuksiin, joihin hallitus on tarmokkaasti keskittynyt viime aikoina saman mediaporukan määkiessä vieressä.

Janne Paalijärvi
2024-04-08 Korsholm

Pitäisikö 1,3,7-trimetyyliksantiini-huume kieltää?

Rakkaat lukijani! Tein viime viikolla perin tyrmistyttävän havainnon suomalaisesta huumausainepolitiikasta. Huomasin kauhukseni, että keskushermostoon vaikuttava ja sosiaalisessa viihdekäytössä suosittu 1,3,7-trimetyyliksantiini-huume on edelleen sallittujen aineiden listalla! Sen hallussapitoa, käyttöä tai myyntiä ei siis ole kielletty Suomessa! Jatka lukemista ”Pitäisikö 1,3,7-trimetyyliksantiini-huume kieltää?”

Uusimmassa tietovuodossa jälleen tuhansia suomalaisuhreja

Suomalaisen finanssipalvelu Verottamon ongelmat jatkuvat. Palvelussa on havaittu jälleen uusi tietovuoto, joka koskettaa tuhansia suomalaisia. Kyseessä on Vastaamon jälkeen suurin yksittäinen tietovuoto Suomessa. Vuodettujen tietojen avulla uhreja voidaan kiusata ja kiristää. Vuodettuja tietoja on julkaistu ainakin seuraavissa palveluissa:

https://www.is.fi/verotiedot/

https://www.iltalehti.fi/verokone

Jos löydät vuodettuja tietoja, pyydän että sivuutat ne lukematta. Tietovuodon uhreille on nyt annettava sekin vähä yksityisyys mikä tämänkaltaisessa tilanteessa on mahdollista. Toivon omasta puolestani jaksamista heille kaikille.

Janne Paalijärvi
Korsholm
9.11.2022

Woke-nörttien master -> main -muutos ei yllättäen poistanutkaan 1800-luvun orjuutta

Etenkin viimeisen 10 vuoden aikana kaikkialle lonkeroitaan (yleensä huonoin taloudellisin lopputuloksin) ulottava wokeismin kultti on alkanut pilaamaan myös IT-alaa. Eräs case-esimerkki tästä on versionhallintajärjestelmien ”master” -> ”main” -muutos, josta enemmän alla. Jatka lukemista ”Woke-nörttien master -> main -muutos ei yllättäen poistanutkaan 1800-luvun orjuutta”

Örebron mellakat suoritti ali-ihmisten tasolla oleva, integroitumiskelvoton paskasakki

Ruotsin Örebrossa paikallinen maahanmuuttajaväestö pahoinpiteli 8 poliisia ja kaappasi poliisiauton. Poliisiautoja myös poltettiin. Media lahden molemmin puolin on kertonut, että syy mellakointiin on jonkinlaisen tuttuakin tutumman ”äärioikeistolaisen” ryhmittymän uhkaus polttaa koraaneja. Tämä on tietenkin täyttä hevonpaskaa, sillä syy mellakointiin oli vain ja ainoastaan integroimiskelvoton, ali-ihmisten tasolla oleva maahanmuuttajataustainen paskasakki. Jatka lukemista ”Örebron mellakat suoritti ali-ihmisten tasolla oleva, integroitumiskelvoton paskasakki”

Kelaa varten joutuu haastattelemaan jopa vainajia

Todetaan heti, että en hae tällä kirjoituksella henkilökohtaista sympatiaa, vaan kirjoitan ihan oikeasta ongelmasta suomalaisessa terveydenhuollossa. Se on aikuisikäisten ADHD-potilaiden kohtelu. On todella inhottavaa avata omaa sairaushistoriaansa julkisesti, mutta asiat eivät muutu, elleivät ihmiset laita itseään likoon.

Taustaa

Minulla on aina ollut aivojeni käyttäytymisen kanssa omituisuuksia. En yleensä kuule esimerkiksi musiikkikappaleiden sanoituksia. En toisinaan muista minulle esittäytyneen henkilön nimeä sekunnin päästä. Moni asia mitä alan suorittamaan, haarautuu pitkäksi korjausketjuksi, jossa keskeyttävät asiat seuraavat toinen toistaan. Olen ollut vanhempieni mukaan ”hajamielinen professori”. Klassisia ADHD-indikaattoreita, käsittääkseni. Listaa voisi kohdallani jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Lääkäreiltä märkää rättiä naamalle

Ajatus omasta erilaisuudesta oli itänyt päässäni varmaan parikymmentä vuotta. Olin muualla terveydenhuollossa viime vuosina jutellut useaan kertaan siitä, että voisikohan minulla olla jotain ADHD-tyyppistä sairautta ihan aikuisten oikeasti.

Vastaanotto oli suorastaan tyrmäävää. ”Hyvässä” tapauksessa asiat ohitettiin olankohautuksella. Toisinaan haukuttiin laiskaksi ja sanottiin asian korjaantuvan ”itsensä johtamisella”. Pohjat veti lääkäri, joka rupesi puhumaan ADHD-tilastani muotisairautena. Helvetti. Voin kokemuksesta sanoa, että ADHD:ssä ei ole mitään muodikasta. Rupesin miettimään, että oliko se päästään sairaampi osapuoli siinä kohtaa sittenkin lääkäri.

Terveystalosta apua

Vuosien taistelun jälkeen menin pk-seudulla tunnetun neuropsykiatrin vastaanotolle Terveystaloon. Tuli aivan uskomaton tunne kun ensimmäistä kertaa joku otti minut vakavasti. Noin 3 tunnin tutkimisten jälkeen lääkäri löi leiman papereihin. Viimeinkin ihan oikea diagnoosi! Lähetimme lääkärin kanssa lääkekorvauspaperit Kelaa varten. Pitkän rumban päätteeksi lääkekorvaus hylättiin. Syyksi Kela kertoo, että emme ole esittäneet selvitystä siitä, miten oireeni lapsuusiässä on varmistettu.

Kelaa varten ala-asteen opettajan puheilla

Yritin eilen korjata tilanteen, kysymällä lapsuusiän oireista ala-asteen opettajaltani Eilalta. Eila oli tarmokas ja hieman leikkisä vanhan kansan nainen, joka rakasti kaikkia oppilaitaan. Aivan täydellinen opettaja siis.

Valitettavasti Eila ei ollut eilen juttutuulella. Asiaan saattaa vaikuttaa se, että hän on ollut kuolleena kirkkomaalla vuodesta 2006 lähtien.

Aikuisiän ADHD-potilaiden kohtelu Suomessa on kokonaisvaltaisen ala-arvoista

Tilanne on aivan pähkähullu. Olen 37-vuotias mies. Minun oma opettajasukupolveni on ruvennut kuolemaan tai pökkiintymään. Sieltä on vaikea, ellei jopa mahdotonta saada Kelan kaipaamia tietoja. Muutenkin, minkälaiset neuropsykiatrian diagnostiset valmiudet voi kuvitella 1980-luvun piskuisen kunnan koululla olleen? Maalaisjärjellä ajateltuna ei juuri minkäänlaiset. Tämä on myös totuus.

Käypä hoito -suositusten mukaan aikuisiän ADHD-epäilyissä ”Aikuinen on omien oireidensa ja niiden aiheuttaman haitan tärkein tiedonlähde, myös lapsuuden osalta.” Kelalla on kuitenkin omat kuviot. Tilanne on vähän kuin Kela laittaisi sokean heittämään tikkaa tai mykän toimimaan tulkkina asian selvittelyssä. Ei mitään järkeä. En ole asiani kanssa yksin, sillä 2-4% esiintyvyydestä kyllä riittää ikäviä ihmiskohtaloita.

Toivon, että aikuisiän ADHD-potilaiden hoidon tasosta Suomessa käydään asianmukaisempaa keskustelua jatkossa.

Janne Paalijärvi – http://paalijarvi.fi/eduskuntavaalit2019/
Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi
Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

Upotetaan sähköinen äänestys syvälle Mariaanien hautaan

Pääministeri Sipilä herätti eilen epäuskoa ja tyrmistystä teknologiaihmisten keskuudessa kertomalla Twitterissä, kuinka oikeusministeriö lähtee valmistelemaan sähköiseen äänestämisen käyttöönottoa paperisen rinnalle. Piti tarkistaa tilanne vielä OM:n sivuilta ja tottahan se on: ”Oikeusministeriö käynnistää hallituksen linjauksen mukaisen selvityksen nettiäänestyksen käyttöönotosta yleisissä vaaleissa.” Siinäpä sitä on pureskeltavaa taas.

Sähköisen äänestyksen lyhyestä historiasta Suomessa

Sähköistä äänestämistä kokeiltiin vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Kauniaisissa, Vihdissä ja Karkkilassa katastrofaalisin seurauksin. Vaaleissa 2% äänistä meni hukkaan, koska äänestyslaitteet eivät toimineet oikein. Luku on huomattavasti korkeampi kuin paperiäänestyksessä.

Valtiojohdon usko sähköisten äänestysten voimaan oli kova: Oikeusministerinä toiminut Vihreiden Tuija Brax naureskeli sähköisen äänestysjärjestelmän uhkakuvien olevan ”science fictionia”. Eivät olleet. Ongelmien seurauksena kolmessa kokeilukunnassa jouduttiin järjestämään kalliit uusintavaalit seuraavana vuonna. Jos tarkoituksena oli edistää demokratiaa (niinkuin OM:n eilisen tiedotteessa nyt sanotaan), siinä epäonnistuttiin aivan täydellisesti.

”M-M-M-Mutta kyllähän meillä on toimivat sähköiset pankkipalvelutkin, kyllä sähköinen äänestyskin saadaan toimimaan!!!”

Näin tyhmästä argumentista saa aivosyövän joka kerta. Väännetäänpä nyt kuitenkin rautalangasta:

  1. Sähköisissä pankkipalveluissa on kriittistä tietää, kuka talletti mitä ja kenelle.
  2. Äänestämisessä on sen sijaan äärimmäisen kriittistä olla tietämättä, kuka nimenomaisesti äänesti ketä. Sensijaan kriittistä on tietää, että henkilö on äänestänyt, ja että äänestäjän valitsema ehdokas on saanut äänen.

Pankkipalveluita ja sähköistä äänestystä ei voida verrata, koska ne ovat melkein kokonaan eri sovelluskohteita omine spesifisine perusongelmineen.

Ei hätää, avoin lähdekoodi pelastaa, eikö?

Historia on osoittanut, että valtio ei osaa tehdä juuri minkäänlaisia IT-hankintoja onnistuneesti. Syön hatullisen pashaa, jos Suomeen saadaan hankittua kansallisissa vaaleissa käytettävä sähköinen äänestyjärjestelmä, joka:

  1. On avointa lähdekoodia.
  2. On kaikkien auditoitavissa aina.
  3. Ei vaadi auditoijia allekirjoittamaan aiheesta vaitiolosopimuksia.

Tämä ei tule onnistumaan Suomessa näillä valtapuolueilla ikinä. Valtio tulee aina hankkimaan jostain joko sen suljetun järjestelmän tai vähintään sellaisin ehdoin, jotka velvoittavat jopa laitetilan siivoojan allekirjoittamaan 10-sivuisen vaitiolosopimuksen.

Meillä on jo maailman parhaimpiin kuuluva äänestysjärjestelmä

Tohdin sanoa, että suomalainen paperiäänestysjärjestelmä on parhaimpia maailmassa. Listaan sen muutamia hyviä ominaisuuksia:

  1. Järjestelmään sisältyy teoriassa lähes täydellinen vaalisalaisuus.
  2. Äänten laskennan peukalointi on tehty hankalaksi, sillä laskennan hoitavat kaikki puolueet yhdessä. Mikäli jokin puolue yrittää vetää kotiinpäin, muut huomaavat ja nostavat äläkän.
  3. Äänestystapahtuma on helposti lähes jokaisen ymmärrettävissä: Vaalihuoneistossa on tyhjä laatikko, johon äänestyslaput viedään, äänestyksen päätyttyä äänet lasketaan.

Sähköisessä äänestyksessä sen sijaan:

  1. Sinun äänesi ja nimesi ovat teoreettisesti yhdistettävissä äänestysjärjestelmässä, koska järjestelmän pitää ensin varmentaa äänestäjän äänioikeus ja tallettaa itse ääni => vaalisalaisuus on teoriassa vaarassa.
  2. Ääntenlaskennan peukalointi on mahdollista hyökkäystarkoituksessa tehdyillä ohjelmistopäivityksillä. Toisinaan laitteet hukkaavat ääniä myös vahingossa, kuten kävi edellämainituissa surullisenkuuluisissa kuntavaaleissa.
  3. Joudut olemaan vähintään tekniikan kandidaatti, että pystyt ymmärtämään, miten koko äänestystä vaalihuoneistossa hoitava ATK-laitteisto toimii.

Äänestyksen tuloksetkin saadaan Suomessa nopeasti, jo samana iltana varsinaisena äänestyspäivänä. Tarkistuslaskenta valmistuu myös sutjakkaasti. Jokaiset vaalit kustantavat noin 20-30 miljoonaa euroa. Valtion IT-järjestelmien hankintataidot tietäen on hyvin mahdollista, että sähköisestä äänestämisestä tulee kallis mammuttiprojekti, jonka budjetti paisuu ja deadlinet venyvät. Sähköisen äänestämisen kokeilu kuntavaaleissa maksoi miljoonan. Siitä voi miettiä suuruusluokkia. Kun lisäksi huomioidaan vielä, että sekä paperista, että sähköistä äänestämistä ollaan käyttämässä rinnan, en henkilökohtaisesti usko muutoksen johtavan kustannussäästöihin ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.

Ainoa asia, joka esimerkiksi nettiäänestämisessä olisi hyvästä, olisi nuoren nettinatiivin sukupolven aktivoiminen uurnille. Nettiäänestämistä paremman vaikutuksen heihin saamme kuitenkin lopettamalla politiikassa jatkuvan äänestäjien kusettamisen ja keskittymällä olennaiseen.

Johtopäätös

Näimme edellä, että meillä on jo nyt huippuluokan äänestysjärjestelmä. Miksi ihmeessä muuttaisimme sitä? Sähköinen äänestäminen on mielestäni konsepti, joka pitäisi upottaa syvälle Mariaanien hautaan.

Janne Paalijärvi – http://paalijarvi.fi/

Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi

Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

Passeihin liittyvä sormenjälkirekisteri on lakkautettava

Helsingin Sanomat raportoi tänään, kuinka sormenjälkirekisterit saattavat olla vastatuulessa Euroopan alueella. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Ranskalle langettavan päätöksen siitä, että syyttömän miehen sormenjälkiä ei poistettu kansallisesta sormenjälkirekisteristä. EIT:n mielestä esimerkiksi koko kansan rekisteröinti olisi ”äärimmäinen toimenpide”, joka on implikoidusti erittäin epätoivottavaa.

Valitettavasti Suomessa kansalaisten sormenjälkien rekisteröinti etenee hyvää vauhtia. Suomessahan ei nykyään saa passia ilman jälkien antamista. Itseänikin asia harmittaa vietävästi, koska passini on menossa vanhaksi ja tarvitsen työasioita varten voimassaolevan passin päästäkseni Kiinaan. Rekisteriä saa nykyään käyttää vainajien tunnistamiseksi, mutta poliisi on tullut viime aikoina yhä selvemmin kärkkymään oikeutta rekisterin käyttöön rikostutkinnassa. Helsingin Sanomien mukaan Sisäministeriön työryhmä valmistelee arviota aiheesta. Pahoin pelkään, että kristillisten Räsäsen luotsaaman ministeriön käsittelyssä lausunnosta tulee rekisterin käytön suhteen hyvinkin salliva ja lepsu.

On häpeällistä, että asiasta edes keskustellaan. Kun sormenjälkirekisterin perustamista käsiteltiin, se myytiin kansalle vain matkustusasiakirjakäyttöön tulevana rekisterinä. Poliisin ei pitänyt päästä rekistereihin käsiksi rikostutkintatarkoituksessa. Toki me Piraattipuolueessa tiesimme jo alusta alkaen, että kansalle puhutaan taas paskaa, ja että rekisterin käyttöoikeus tulee todennäköisesti laajenemaan tulevaisuudessa. Tyypilliseen tapaan visioillemme naurettiin jälleen, mutta olimme taas oikeassa. Paine rikostutkintakäytön piiriin saattamiseksi on suuri.

Miksi kansalaisten sormenjälkien rekisteröinti on sitten huono asia? Sormenjäljet ovat osa ihmisen yksityisyyttä. Millään valtiolla ei pitäisi olla oikeutta syyttömän ihmisten sormenjälkiin. Ymmärrän rikollisten sormenjälkien rekisteröinnin, sillä he ovat järkyttäneet yhteiskuntarauhaa ja ansaitsevat tulla merkityksi kirjoihin ja kansiin tuomioistuimen syyllisyydestä päättäessä, mutta syyttömien ihmisten rekisteröintiä en suvaitse missään tapauksessa. ”Sopivassa” kriisitilanteessa rekisteri otettaisiin varmasti käyttöön alta aikayksikön; esimerkiksi sotilaallisen miehityksen aikana rekisteri olisi oivallinen keino jahdata vastarintataistelijoita. Nykyinen yhteiskuntarauha ei ole tae siitä, että asiat olisivat aina hyvin. Ainoa keino estää rekisterin mahdollistamaa valvontaa ja väärinkäytöksiä on sen välitön lakkauttaminen ja tietojen tuhoaminen. Toivottavasti Suomesta löytyy poliittista tahtoa tälle, joko EIT:n kepillä tai ilman.

Janne Paalijärvi