Tullin kiusanteoksi mennyt takavarikko kaatui käräjillä 2 vuoden jälkeen

Perjantaina julistettiin tuomio niin sanotussa Douppikauppa-jutun serverihaarassa (R 17/1770). Tulli oli takavarikoinut Douppikauppa-nimistä huumekauppaa verkossa pyörittäneen espoolaismiehen 58 terratavun kokoisen salatun tiedostopalvelimen kotietsinnän yhteydessä 28.4.2016. Käräjäoikeus asettui 29.6.2018 tuomiollaan espoolaismiehen puolelle, ja määräsi takavarikon purettavaksi.

Jatka lukemista ”Tullin kiusanteoksi mennyt takavarikko kaatui käräjillä 2 vuoden jälkeen”

Karmea tietoturvamoka mustissa laatikoissa: Suomalaisautot seurattavissa netissä

Viime aikoina mediassa on ollut keskustelua maanteiden yhtiöittämisestä ja suomalaisten autoihin pakolliseksi kaavaillusta ns. mustasta laatikosta. Itselläni heräsi huoli autoilijoiden yksityisyydensuojasta ja tietoturvasta. Kävi ilmi, että karmeasta tietoturvaongelmasta johtuen näitä mustia laatikoita sisältäviä autoja pystyi seuraamaan netin kautta reaaliajassa.

Jatka lukemista ”Karmea tietoturvamoka mustissa laatikoissa: Suomalaisautot seurattavissa netissä”

Upotetaan sähköinen äänestys syvälle Mariaanien hautaan

Pääministeri Sipilä herätti eilen epäuskoa ja tyrmistystä teknologiaihmisten keskuudessa kertomalla Twitterissä, kuinka oikeusministeriö lähtee valmistelemaan sähköiseen äänestämisen käyttöönottoa paperisen rinnalle. Piti tarkistaa tilanne vielä OM:n sivuilta ja tottahan se on: ”Oikeusministeriö käynnistää hallituksen linjauksen mukaisen selvityksen nettiäänestyksen käyttöönotosta yleisissä vaaleissa.” Siinäpä sitä on pureskeltavaa taas.

Sähköisen äänestyksen lyhyestä historiasta Suomessa

Sähköistä äänestämistä kokeiltiin vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Kauniaisissa, Vihdissä ja Karkkilassa katastrofaalisin seurauksin. Vaaleissa 2% äänistä meni hukkaan, koska äänestyslaitteet eivät toimineet oikein. Luku on huomattavasti korkeampi kuin paperiäänestyksessä.

Valtiojohdon usko sähköisten äänestysten voimaan oli kova: Oikeusministerinä toiminut Vihreiden Tuija Brax naureskeli sähköisen äänestysjärjestelmän uhkakuvien olevan ”science fictionia”. Eivät olleet. Ongelmien seurauksena kolmessa kokeilukunnassa jouduttiin järjestämään kalliit uusintavaalit seuraavana vuonna. Jos tarkoituksena oli edistää demokratiaa (niinkuin OM:n eilisen tiedotteessa nyt sanotaan), siinä epäonnistuttiin aivan täydellisesti.

”M-M-M-Mutta kyllähän meillä on toimivat sähköiset pankkipalvelutkin, kyllä sähköinen äänestyskin saadaan toimimaan!!!”

Näin tyhmästä argumentista saa aivosyövän joka kerta. Väännetäänpä nyt kuitenkin rautalangasta:

  1. Sähköisissä pankkipalveluissa on kriittistä tietää, kuka talletti mitä ja kenelle.
  2. Äänestämisessä on sen sijaan äärimmäisen kriittistä olla tietämättä, kuka nimenomaisesti äänesti ketä. Sensijaan kriittistä on tietää, että henkilö on äänestänyt, ja että äänestäjän valitsema ehdokas on saanut äänen.

Pankkipalveluita ja sähköistä äänestystä ei voida verrata, koska ne ovat melkein kokonaan eri sovelluskohteita omine spesifisine perusongelmineen.

Ei hätää, avoin lähdekoodi pelastaa, eikö?

Historia on osoittanut, että valtio ei osaa tehdä juuri minkäänlaisia IT-hankintoja onnistuneesti. Syön hatullisen pashaa, jos Suomeen saadaan hankittua kansallisissa vaaleissa käytettävä sähköinen äänestyjärjestelmä, joka:

  1. On avointa lähdekoodia.
  2. On kaikkien auditoitavissa aina.
  3. Ei vaadi auditoijia allekirjoittamaan aiheesta vaitiolosopimuksia.

Tämä ei tule onnistumaan Suomessa näillä valtapuolueilla ikinä. Valtio tulee aina hankkimaan jostain joko sen suljetun järjestelmän tai vähintään sellaisin ehdoin, jotka velvoittavat jopa laitetilan siivoojan allekirjoittamaan 10-sivuisen vaitiolosopimuksen.

Meillä on jo maailman parhaimpiin kuuluva äänestysjärjestelmä

Tohdin sanoa, että suomalainen paperiäänestysjärjestelmä on parhaimpia maailmassa. Listaan sen muutamia hyviä ominaisuuksia:

  1. Järjestelmään sisältyy teoriassa lähes täydellinen vaalisalaisuus.
  2. Äänten laskennan peukalointi on tehty hankalaksi, sillä laskennan hoitavat kaikki puolueet yhdessä. Mikäli jokin puolue yrittää vetää kotiinpäin, muut huomaavat ja nostavat äläkän.
  3. Äänestystapahtuma on helposti lähes jokaisen ymmärrettävissä: Vaalihuoneistossa on tyhjä laatikko, johon äänestyslaput viedään, äänestyksen päätyttyä äänet lasketaan.

Sähköisessä äänestyksessä sen sijaan:

  1. Sinun äänesi ja nimesi ovat teoreettisesti yhdistettävissä äänestysjärjestelmässä, koska järjestelmän pitää ensin varmentaa äänestäjän äänioikeus ja tallettaa itse ääni => vaalisalaisuus on teoriassa vaarassa.
  2. Ääntenlaskennan peukalointi on mahdollista hyökkäystarkoituksessa tehdyillä ohjelmistopäivityksillä. Toisinaan laitteet hukkaavat ääniä myös vahingossa, kuten kävi edellämainituissa surullisenkuuluisissa kuntavaaleissa.
  3. Joudut olemaan vähintään tekniikan kandidaatti, että pystyt ymmärtämään, miten koko äänestystä vaalihuoneistossa hoitava ATK-laitteisto toimii.

Äänestyksen tuloksetkin saadaan Suomessa nopeasti, jo samana iltana varsinaisena äänestyspäivänä. Tarkistuslaskenta valmistuu myös sutjakkaasti. Jokaiset vaalit kustantavat noin 20-30 miljoonaa euroa. Valtion IT-järjestelmien hankintataidot tietäen on hyvin mahdollista, että sähköisestä äänestämisestä tulee kallis mammuttiprojekti, jonka budjetti paisuu ja deadlinet venyvät. Sähköisen äänestämisen kokeilu kuntavaaleissa maksoi miljoonan. Siitä voi miettiä suuruusluokkia. Kun lisäksi huomioidaan vielä, että sekä paperista, että sähköistä äänestämistä ollaan käyttämässä rinnan, en henkilökohtaisesti usko muutoksen johtavan kustannussäästöihin ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.

Ainoa asia, joka esimerkiksi nettiäänestämisessä olisi hyvästä, olisi nuoren nettinatiivin sukupolven aktivoiminen uurnille. Nettiäänestämistä paremman vaikutuksen heihin saamme kuitenkin lopettamalla politiikassa jatkuvan äänestäjien kusettamisen ja keskittymällä olennaiseen.

Johtopäätös

Näimme edellä, että meillä on jo nyt huippuluokan äänestysjärjestelmä. Miksi ihmeessä muuttaisimme sitä? Sähköinen äänestäminen on mielestäni konsepti, joka pitäisi upottaa syvälle Mariaanien hautaan.

Janne Paalijärvi – http://paalijarvi.fi/

Facebook: https://www.facebook.com/paalijarvi

Twitter: https://twitter.com/paalijarvi

Passeihin liittyvä sormenjälkirekisteri on lakkautettava

Helsingin Sanomat raportoi tänään, kuinka sormenjälkirekisterit saattavat olla vastatuulessa Euroopan alueella. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi Ranskalle langettavan päätöksen siitä, että syyttömän miehen sormenjälkiä ei poistettu kansallisesta sormenjälkirekisteristä. EIT:n mielestä esimerkiksi koko kansan rekisteröinti olisi ”äärimmäinen toimenpide”, joka on implikoidusti erittäin epätoivottavaa.

Valitettavasti Suomessa kansalaisten sormenjälkien rekisteröinti etenee hyvää vauhtia. Suomessahan ei nykyään saa passia ilman jälkien antamista. Itseänikin asia harmittaa vietävästi, koska passini on menossa vanhaksi ja tarvitsen työasioita varten voimassaolevan passin päästäkseni Kiinaan. Rekisteriä saa nykyään käyttää vainajien tunnistamiseksi, mutta poliisi on tullut viime aikoina yhä selvemmin kärkkymään oikeutta rekisterin käyttöön rikostutkinnassa. Helsingin Sanomien mukaan Sisäministeriön työryhmä valmistelee arviota aiheesta. Pahoin pelkään, että kristillisten Räsäsen luotsaaman ministeriön käsittelyssä lausunnosta tulee rekisterin käytön suhteen hyvinkin salliva ja lepsu.

On häpeällistä, että asiasta edes keskustellaan. Kun sormenjälkirekisterin perustamista käsiteltiin, se myytiin kansalle vain matkustusasiakirjakäyttöön tulevana rekisterinä. Poliisin ei pitänyt päästä rekistereihin käsiksi rikostutkintatarkoituksessa. Toki me Piraattipuolueessa tiesimme jo alusta alkaen, että kansalle puhutaan taas paskaa, ja että rekisterin käyttöoikeus tulee todennäköisesti laajenemaan tulevaisuudessa. Tyypilliseen tapaan visioillemme naurettiin jälleen, mutta olimme taas oikeassa. Paine rikostutkintakäytön piiriin saattamiseksi on suuri.

Miksi kansalaisten sormenjälkien rekisteröinti on sitten huono asia? Sormenjäljet ovat osa ihmisen yksityisyyttä. Millään valtiolla ei pitäisi olla oikeutta syyttömän ihmisten sormenjälkiin. Ymmärrän rikollisten sormenjälkien rekisteröinnin, sillä he ovat järkyttäneet yhteiskuntarauhaa ja ansaitsevat tulla merkityksi kirjoihin ja kansiin tuomioistuimen syyllisyydestä päättäessä, mutta syyttömien ihmisten rekisteröintiä en suvaitse missään tapauksessa. ”Sopivassa” kriisitilanteessa rekisteri otettaisiin varmasti käyttöön alta aikayksikön; esimerkiksi sotilaallisen miehityksen aikana rekisteri olisi oivallinen keino jahdata vastarintataistelijoita. Nykyinen yhteiskuntarauha ei ole tae siitä, että asiat olisivat aina hyvin. Ainoa keino estää rekisterin mahdollistamaa valvontaa ja väärinkäytöksiä on sen välitön lakkauttaminen ja tietojen tuhoaminen. Toivottavasti Suomesta löytyy poliittista tahtoa tälle, joko EIT:n kepillä tai ilman.

Janne Paalijärvi

Tuomiojat eivät kuulu suomalaiskoteihin

Olen kauhulla seurannut viimeaikaisia tapahtumia kotimaassa. Olen miettinyt, miten tämä kaikki hulluus olisi voitu estää. Keksin lopulta, että hyvä vaihtoehto saattaisi olla tuomiojien kieltäminen kotitalouksilta.

Sivistysvaltiossa kenelläkään yksityishenkilöllä ei pitäisi olla tuomiojia kotonaan. ATTAC-seurat ja puolueet voisivat pitää niitä hallussaan vähäisiä määriä tarvittaessa. Erittäin vaarallisia, ns. automaattierkkejä ei puolestaan pitäisi myöntää edes viranomaiskäyttöön.

Nykyisin tuomiojien säilytys kotona on sallittua demarin luvalla. Lupa heltiää yleensä, mikäli on aktiivinen politiikkaharrastaja esimerkiksi paikallisessa ATTAC-seurassa. Kotona tuomiojat pidetään mediakaapeissa, ja niitä saa julkisella paikalla kuljettaa pääpiirteissään vain diskurssiradoille ja takaisin.

On selvää, että monelle luopuminen omasta tuomiojastaan voi olla ikävä ja vastentahtoinen kokemus. On kuitenkin muistettava, että politiikkaharrastus ei ole modernissa yhteiskunnassa välttämätön. Siirtymävaiheen aikana valtio voisi lunastaa laittomaksi muuttuneet tuomiojat vaikkapa 80% euromääräisestä sisäänostohinnasta itselleen. Mediakaapit jäisivät kotitalouksien käyttöön esimerkiksi maailmalta suojaaviksi lastenkasvatuskopeiksi.

Janne Paalijärvi

Päivitys 2015-11-21:

Päivitys 4 vuotta vanhaan tekstiin, koska Tuomioja jatkaa edelleen asesekoiluaan. Hesarin jutussa Tuomioja kertoo muun muassa, että ”En näe mitään järjellistä syytä siihen, että kenelläkään pitäisi olla puoliautomaattiaseita kotona. Eihän sillä ole mitään tekemistä ampumaurheilun tai metsästyksen kanssa” Erkki, Erkki, nyt jotain valoja päälle! Marssi vaikka poliisiasemalle ja kysy asiaa poliisilta ennenkuin annat omia harhaisia lausuntojasi 😀 Poliisilta kuulet asiat, niinkuin ne oikeasti ovat. Nimittäin aseita myönnetään enimmäkseen juuri niitä tarkoituksia varten (metsästys ja ampumaurheilu), jotka sinä auliisti olet kieltänyt kuin Pietari Jeesuksen. Muilla perusteilla ei lupia käytännössä saakaan. Valitettavasti musta ei muutu valkoiseksi hokemalla.

Päivitys 2022-04-11:

Päivitys nyt yli 10 vuotta vanhaan tekstiin. Alkaa olla pikkuhiljaa selvillä, miksi Tuomioja ei halua Suomeen lisää aseita ihmisille. Aseilla saadaan inhottavasti vaikeutettua Venäjän marssimista Suomeen. Nyt olisi aika ottaa aselait käsittelyyn ja tehdä niihin huomattavia höllennyksiä. Kansakuntamme itsenäinen tulevaisuus saattaa riippua tästä.

Vihreiden Rastimo käy kimppuuni poliisivoimin

Vihreiden Kaisa Rastimo syyttää minua kunnianloukkauksesta, koska kirjoitin oheisessa kuvassa olevan kuvalauta.fi-sivustolle. Olin asian tiimoilta poliisikuulusteluissa Espoon poliisitalolla 7.6.2010. Tämä on tarinani.

”Kuka on Kaisa Rastimo?”, minulta kysytään 7.6.2010 Espoon poliisitalon kolmannen kerroksen kuulusteluhuoneessa klo 12.40. Katsahdamme avustajani kanssa toisiamme hölmistyneinä. Todellisuus on juuri muuttunut parodiaksi itsestään.

Jatka lukemista ”Vihreiden Rastimo käy kimppuuni poliisivoimin”